Home is where your hear is - vai onko?

Tässä mietin viimeiseen postaukseen liittyen sitä, että mikä on se paikka mitä kutsua kodiksi. Puhekielessä on aina helpompi sanoa "mä meen kotiin" kuin " menen kämpille". Kun viimeksi kirjoittelin sitä, että viime vuosi taisi olla ensimmäinen pitkään aikaan kun tuota niin kutsuttua "kotia" tuli vaihdettua aika tiiviiseen tahtiin. En tiedä alkaako tässä painaa pikkuhiljaa lähestyvä 30v synttärit. Jos hypättäisiin ensimmäisenä ajassa vaikka vuosikymmen taaksepäin.

Muutin 16- vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja vaikka välimatkaa opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan välillä oli hurjat 25km tuntui helpommalta muuttaa koulun asuntolaan kun lähteä seikkailemaan päivittäin Seinäjoki-Lapua akselia heikohkojen julkisten yhteyksien puolesta. Kiitos Lapuan Kristillisen Opiston tarjoaman ilmaisen asuntolan. Huone oli jaettu huonekaverin kanssa, meillä oli oma vessa mutta alakerrassa oli yhteiset tilat, josta löytyi pieni keittiö sekä tottakai pyykinpesutila. Opiskelijaelämä oli todellakin hyppy siihen niin sanottuun itsenäiseen elämään -enää ei asuttu vanhempien valvovan silmän alla vaan vapaus määrätä itse miten vapaa-ajan vietti. Tosin vastapainona tuli myös ruuanlaitto sekä pyykkien pesu -jota kukaan muu ei puolesta tehnyt. Tuohon aikanaan tuli puhuttua asuntolasta asumismuotona kodin sijaan. 

Valmistumisen jälkeen päätin hypätä tuntemattomaan ja lähdin viettämään Au Pair -vuotta Jenkkeihin. Ikää oli tuolloin 19v enkä ollu aikaisemmin ollut edes lentokoneessa. Muutto toiselle puolelle maailmaa ja täysin vieraan perheen ja kulttuurin keskelle oli kasvattava kokemus. Täytyy sanoa, että olen aina ollut todella itsenäinen ( saattaa johtua myös siitä, että olen vanhin sisaruksista) ja tottunut tekemään asioita itsenäisesti. Au pair -vuoden aikana myös koti jossa vietin ala-asteen sekä yläasteen ajan oli myyty ja vanhemmat olivat muuttaneet pienempään kerrostaloasuntoon omakotitalon sijaan. Ehkäpä viimeistään tuolloin sana mennä kotiin muutti hiukan muotoa. Au Pair -vuoden jälkeen muutin Helsinkiin ja hommasin itselleni ensimmäisen vuokra-asunnon sekä kävin ostamassa ensimmäiset omat huonekalut asuntoa varten. Tuolloin kai asuntoa pystyi kutsumaan kodiksi mutta mites kaupunki tai maa? Aika nopeasti alkoi tulla tunne ettei tämä ehkä ole kuitenkaan se paikka missä viihtyy ja mitä kutsua omaksi paikaksi. Ainut ratkaisu oli myydä omaisuus ja pakata laukut ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Pari kesäkauden ajan työskentelin Turkissa matkaoppaana ja kauden välissä vanhempien vierashuoneessa, mikä tottakai noin 25v on aika haastavaa palata takaisin vanhempien nurkkiin. Tieto kuitenkin, että tilanne on vain tilapäinen auttoi asiaa. Vuoden päivät asuin myös siskon olohuoneessa vieras sängyssä ja kokeilin jälleen asua Suomessa mutta kylmä totuus itselle on se, ettei siellä vaan viihdy. 

Suuntana Irlanti ja uusi Au pair -pesti todella mukavassa irlantilaisperheessä. Perhe oli mahtava ja rakastuin maahan ihan älyttömästi ja paikallisten ihmisten ansiosta maahan oli todella helppo sopeutua. Irlantia voisin harkita ehdottomasti uudelleen. Ympäristö missä asuin oli tyypillinen postikorttikuva Irlannista -vihreitä peltoja ja lampaita, pieni kylä keskellä ei mitään mutta kaikki tarpeellinen kylässä ja isompi kylä noin 15min ajomatkan päässä.

Viimeiset reippaan 2.5v olen asunut Maltalla ja jotenkin rento Välimeren elämäntyyli sopii itselle tässä vaiheessa. Olen asunnut täällä aika monessa eri asunnossa ja osa niistä on ollut ihan mukavia mutta osa todella kolkkoja ja paikalliseen tyyliin valmiiksi kalustettuja (meille tyyli on ns mummon mökki). Nyt vihdoin joulukuun alusta löysin itselleni vihdoin paikan jota on tässä vaiheessa ihana kutsua kodiksi. Koti on maltalaisen mittakaavan mukaan moderni -tarkoittaen huonekaluja Ikeasta. Tällöin voi asunnon hinnaksi laittaa vaikka ja mitä ja standardi menee Skandinaaviseen mittakaavaan. Onhan se kallista, pienestä 1 makuuhuoneen asunnosta vuokrahinta on 700€ ja siihen laskut vielä päälle. Varsinkin kun Maltalla peruspalkka on noin 800-1200€ välissä. Onneksi nettikasinoilla palkkaus on hiukan parempi niin pystyy asunnon hankkimaan itselle hiukan paremmin. Kai tässä vaiheessa voi siis todeta kun paikallaan on pysynyt niin pitkään, että tässä vaiheessa koti on täällä ja niin kai sydänkin :D 

Lämpimästä ja kylmään ja takaisin eikun..

Hyvää uutta vuotta 2018. Vaihtuihan se vuosi viimeinkin ja uuteen vuoteen mennään positiivisin mielin. Tuli tosiaankin vietettyä viimeiset vajaa pari viikkoa Suomessa ja joulu ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kotona. Ehkäpä tähän alkuun voisi ottaa viime vuoden pikakelauksella taaksepäin.

Ensimmäiseksi en ole tainnut vielä elämäni aikana asua niin useassa eri paikassa kun vuonna 2017. Se tunne kun luulee löytävänsä kodin itselle ja lopulta kaikki meneekin päin mäntyä on erittäin raskasta. Maltalla asuntojen vaihtaminen ei ole halpaa lystiä ja kiitos vanhempien jotka sai jeesattua sen verran, että pääsin vihdoin muuttamaan asuntoon, jota ihan mieluusti kutsun kodiksi ja todellakin toivon ettei tuosta tarvi olla seuraavaan vuoteen muuttamassa minnekään. Sijainti asunnolla on ihan paras ja asunto sijaitsee ihan Slieman keskustassa. Pistän loppuun muutaman kuvan asunnosta. Sain tänään vihdoinkin kotiin toimimaan IPTV:n ja sen mukana yli 90 eri kanavaa. Pitänee käydä ostamassa vielä vähän juttuja omaan asuntoon kuten esimeriksi hyllyjä yms.


Muuten viime vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä kuten ero kesällä ja nyt kuvioissa on sitten uusi seuralainen. Täytyy sanoa, että jonkun verran kulttuurieroja huomaa suomalaisten ja maltalaisten välillä -suurin taitaa olla tuo perhekeskeisyys. Näin suomalaiselle se, että lapset asuu kotona vielä 30 tienoilla on jotenkin ihan outoa. Mutta toisaalta onhan täällä välimatkan niin todella lyhyet, ettei omaa asuntoa ole järkevä hankkia kun vasta siinä vaiheessa kun se on todella tarpeellinen.

Äidin tekemät villasukat 

Sitten vihdoin jouluun ja Suomi-lomaan. Vajaaseen pariin viikkoon mahtui vaikka ja mitä. Perinteiseen tapaan piti tottakai käydä Keskisellä. Vaikka tuolla on tullut nuorena käytyä vaikka kuinka usein, nyt ensimmäisen kerran tuli nähtyä itse Vesa Keskinen paikan päällä. Seinäjoella tuli käytyä isovanhempien luona sekä serkun ja kummitytön. Kamala kun hänkin vain kasvaa vuosi vuodelta ja kohta on pidempi kuin kummitädit. Seinäjoella saatiin myös kunnon valkea talvi kun joulun aikana satoi varmaankin lähemmäs 20cm lunta. HUH kun tuo tuntuu kylmältä. Oli ihana palata Maltalle kun ilma on paljon lämpöisempää. 

Loppuloma menikin sitten PK -seudulla siskon luona. Päästiin todistamaan HIM:n viimeisiä Helldone keikkoja Helsingin jäähallilla. Mukana oli myös the 69 Eyes. Täytyy sanoa, että hiukan tuli kyllä teiniajat mieleen kun pääsi katsomaan bändejä jota on eniten fanittanut nuorena. Keikkailu ei kuitenkaan jäänyt siihen vaan pari päivää myöhemmin oli vuorossa Vain Elämää -live. Itse menin sinne vähän niin ja näin fiiliksillä mutta keikka oli itseasiassa ihan hyvä ja viihdyttävä. Ilta oli loppuunmyyty ja Hartwall arena veti semmoiset 14 000 katsojaa tuona iltana. Kesäksi onkin sitten buukattuna liput Suomeen ja keikkaliput Hollywood Vampires keikalle. Hollywoodin vamppyyrit on siis Johnny Deppin, Alice Cooperin ja Joe Perryn kokoonpanolla oleva bändi.