Ajatuksia

Apua enää parisen viikkoa ennenkuin vanhemmat saapuvat Irlantiin. Pitää alkaa suunnittelemaan oikeasti mitä heille haluan näyttää. Aika on kuitenkin aika rajattua. Tosin nähtävyydet ovat mitä parhaimmat meni minnepäin Irlantia tahansa. Ai niin ja pari viikkoa siitä eteenpäin saan siskon kyläilemään. Siitä on melkein kuukausi kun päätin aloittaa kirjoittamaan blogia. Toistaiseksi se tuntuu hyvältä ajatuksesta ja kiva päästä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia muille. Samalla pian tulee viides kuukausi Irlannissa. 

Ensi viikolla olisi sitten Corofinissa perinteisen Irlantilaisen musiikin festifaalit (http://www.corofintradfest.com). Pieni kylä täyttyy musisoijista ja kuuntelijoista. Konsertteja on monena päivänä ja melkein jokaisessa pubissa soitetaan viikonloppuna Irlantilaista musiikkia. 

Video on kuvattu pystysuunnassa joten se ei näy ihan kuten pitäisi. Täytyy sanoa, että se on jollain tavalla oma kokemus istua Irlantilaisessa pubissa ja kuunnella paikallista live musiikkia. Ja se on ihan erilaista kun istua Irkku pubissa muissa maissa :D kuten Molly Malonessa Suomessa ;)

Arjen taikaa

Niin taas on pian viikko vierähtänyt. Täällä aika tuntuu lentävän kuin siivillä ja viikko toisensa jälkeen vierähtää hurjalla vauhdilla. Ihanaa kun kevään merkit alkaa jo pikkuhiljaa näkyä, kuten lämpenevä sää.
Tällä viikolla on vanhimmalla pojalla hiihtolomaviikko joka muuttaa omia arkiruutineja hiukan. Työpäiväni ovat aika inhimilliset au pairiksi. Päivä on joko 8-16 tai 12.30-19.30 saakka. Kerran kuukaudessa minulla on pidempi viikonloppu (pe-ma) sen sijaan työskentelen muutaman tunnin samaisen viikon lauantai aamulla. Jenkeissä au pairina ollessa työskentelin melkein 10-11h päivässä ma-pe, tosin viikonloppuvapaat oli taatut. 

Täällä päiväseuranani on yksivuotias poika, joka hurmaa olollaan. Märät pusut ja halaukset kuuluvat hänen tapaansa. Ihanaa :D Näin ollen kahdeksan tunnin työpäivät ovat touhua täynnä, kun yrität viihdyttää taaperoa. Kaksi vanhinta lasta on koulussa, vanhin on 9.15-15 ja nuorempi on leikkikoulussa 9.30-12.30. Hoidan myös pääosin lasten viemiset ja hakemiset kouluun joka antaa kivaa pientä katkosta päivään. Kotityöt ovat minimaaliset, silitän lasten vaatteet ja katson, että lasten lelut ovat päivän päätteeksi kasassa eikä talo näytä kaaokselta. Lähellä asuu toinen au pair jonka hoidettavat käyvät samaa koulua, näin ollen niin sanottuja play dateja on helppo järjestää joko meillä tai sitten Faen kotona. Lähellä on myös pieni järvi sekä leikkipuisto johon kävelee kätevästi. 

Vietin maanantaina myös vapaapäivää jonka päätin viettää ajelemalla pitkin Pohjois-Claren rannikkoa sekä Burrenin luonnonpuiston läpi. Täytyy sanoa, että maisemat saa hengen salpaantumaan joka kerta. Ajoin suoraan pohjoiseen pieneen kylään nimeltä Ballyvaughan josta jatkoin rannikkotietä Cliff of Moherin tuntumaan ja takaisin Corofiniin. Välimatkat ovat niin lyhyet täällä mikä helpottaa lyhyiden roadtripien tekoa. Pian alkaakin vaihtua maaliskuu, joka tarkoittaa Pyhän Patrikin päivän lähestymistä, sekä vanhempieni vierailua Irlannissa. Silloin pääsen näyttämään heille kaikki mahtavat paikat sekä ihmettelemään Pyhän Patrikin päivän paraatia. Saa nähdä mitä kaikkea olenkaan keksinyt heidän päänmenoksi. Pääsiäisenä pääsenkin, sitten juhlimaan yhteissynttäreitä siskoni kanssa joka matkustaa myös muutamaksi päiväksi Irlantiin. Täytyyhän sisko opettaa Irlantilaiseen pubikulttuuriin. Heinäkuussa olisi sitten tarkoitus tulla Suomessa käymässä ja serkun häät tiedossa <3 

Galway with Love

Viimein neljän kuukauden odotus palkittiin ja pääsin käymään Galwayssa. Odotukset kaupunkia kohtaan oli sen verran suuren, että mietin jo pettyväni perille päästyäni. Kaupunki täytti odotukset aivan täysin, ihana merenranta kaupunki ja katumusiikin sydän. Rakennukset ihanan vanhanaikaisia ja seinämaalaukset koristaa kortteleita. Ja mikä parasta, Galwaysta löytyy tatuointi liikkeitä melkein joka kulmalta. Rento meininki ja se sopii mulle. Sää sattui olemaan mitä parhain lauantaina, mutta tänään sitten satoikin vettä melkein koko päivän. 

No mitäs meille sitten tapahtui ? Oltiin jo puolen päivän aikaan Galwayssa ja ensimmäisenä piti suunnata lähimpään pubiin lounaalle ja ensimmäiselle tuopilliselle. Joten samalla saatiin ajatus hankkia tatuoinnit. Eräs liike järjesti erityisen ystävänpäiväkampanjan josta löytyi sitten kuva omaan ihooni. Jotenkin siis minä ja Fae päädyttiin tatuointipenkille makaamaan ja samaan aikaan tatuointia ottanut jätkä päätyi pyytämään meitä ulos :D Illan suunnitelmat oli jo selvät joten treffikutsu jäi sille tielle. 

Majailtiin Kinley Hostellissa ihan keskustassa Eyre Squaren vieressä ja täytyy sanoa, että rennoin hostelli vähään aikaan. Heti sisääntultaessa meille sanottiin että yleisissä tiloissa sai sitten juoda. Meille oltiin buukattu 6 sängyn huone ja meitä oli viisi tyttöä matkassa mukana. Huoneen jakoi meidän kanssa Chileläinen jätkä joka sitten päätyi lähtemään meidän kanssa Galwayn yöelämään. Hostellit ovat parhaita paikkoja tutustua uusiin ihmisiin. Ai niin ja saatiin me pari irkkumiestä laulamaan meille kitaran säestyksellä. Yöelämä on vilkasta ja pitkästä aikaa hauska ilta ulkona. 

Galwayhin palaan ehdottomasti uudelleen ja todennäköisti lokakuussa osoite muuttuu Galwayhin.

Suomi vs Irlanti

Täällä ollessa olen saanut jo huomata huimia eroja kahden eri EU -maan välillä. Ensimmäisenä, hyvä syy miksi au pair palkataan Irlantiin helpommin kun Suomeen on järkyttävät päivähoitomaksut. Irlannissa palkallinen äitiysloma on kuusi kuukautta jonka jälkeen voi anoa palkatonta lomaa vielä neljän kuukauden ajaksi. Näin ollen päivähoitomaksut alkavat vauvaiästä ja vauvan kuukausimaksu päiväkodissa voi nousta jopa 1150e/kk mikäli lapsia on pari kappaletta hoidossa voit helposti maksaa 2000e/kk. Au pairin perus taskuraha on 400e/kk lapsimäärästä riippumatta. Tietenkin mukaan tulee ilmainen asuminen ja ruoka joka helpottaa omaa elämään. 

Valtaosa täällä on katollisia ja katollisuus määritteleekin tai kummittelee monien asioiden takana. Mikäli satut täällä eksymään naimisiin, ja tulet katumapäälle asian suhteen, kestää avioeron saaminen viisi vuotta josta asumuserossa tulee olla ollut nelisen vuotta. Järkyttävää on esimerksi abortin laittomuus, vaikka olisit tullut raskaaksi minkä tahansa kautta ei täällä anneta armoa sen suhteen. Ainoastaan jos muutama lääkäri toteaa sinun olevan vaaraksi itsellesi ja meinaat päättää oman henkesi voidaan sinulle abortti myöntää. Tämän takia monet matkustavatkin britteihin abortin vuoksi. 

Autolla ajaminen, täällä et voi noin vain hypätä kenen tahansa auton rattiin vaan sinut tulee olla vakuutettu ajamaan kyseistä autoa. Suomalaisen perinteisen kuskina olemiseen ei toivoakaan, muulla kuin omalla autollasi jos sellaisen satut omistamaan. Vakuutukset ovat todella kalliita ja aikaisemmin nuorilla miehillä vakuutukset olivat vielä kalliimmat kuin nuorilla naisilla. Tähän on tullut parannusta viime aikoina. Ai niin ja autoa et voi oikeastaan vuokrata mistään vuokra firmoista ellet ole yli 25.

Maisemat. Itse olen aivan totaalisen ihastunut ja rakastunut mitä mahtaviin maisemiin. Cliffs of Moherit ovat vain 40min ajomatkan päässä asuinpaikastani ja ne jaksavat joka kerta yllättää uudelleen ja uudelleen. Claren kunta on muutenkin todella kaunista aluetta ja täältä löytyy paljon nähtävää. Parasta ovat lyhyet välimatkat jotka helpottavat päivän roadtripeja ympäri maakuntaa. 
Tiesittekö, että Irlannissa on SEITSEMÄN miljoonaa lehmää ja KAHDEKSAN miljoonaa lammasta ? 55% maan pinta-alasta onkin laiduinmaata kaikille noille eläimille. Sateenkaaria näkee täällä enemmän kuin laki sallii ja ne ovat aivan mahtavia. 

 

Ai niin ja kaiken näiden lisäksi olen silti sitä mieltä, että tänne jäädään ainakin toistaiseksi. Au pair vuosi päättyy lokakuussa jonka jälkeen ovet ovat avoinna tulevaisuudelle :)

Kuka, Mitä, Häh ? Taustaa

Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista ja nyt vihdoinkin tuntuu, että alkaa olla oikea aika sille. Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoittamista ja nimeomaan omien tarinoiden keksimistä.

Oma elämäni on ollut 19-vuotiaasta lähtien aikamoista seikkailua ja maailman matkaamista. Matkakuume, kun kerran iskee ei siitä tunnu eroon pääsevän. Vietin 1,5v aikoinani jenkeissä au pairina jonka jälkeen työskentelin välimeren rannalla Turkissa matkaoppaana. Kokeilin välissä asua pieniä hetkiä Suomessa, mutta kaipuu ulkomaille iski aina pienen hetken kuluttua. 

Viimeisin valloitukseni on Irlanti. Muutin tänne noin nelisen kuukautta sitten. Asun kylässä jonka asukasmäärä on noin 700. Eli totaalinen muutos Vantaan lähiöelämään. Täällä jokainen tuntuu tuntevan toisensa ja kaikkia tervehditään vaikkei tunnettaisikaan. Takapihalta löydät lehmiä ja lampaita. Kampaajalla voit käydä ilman rahaa ja voit käydä maksamassa myöhemmin, sillä kaikki tietävät missä asut. Kylässä suurin asukaskunta on joko nuoret lapsiperheet tai vanhemmat ihmiset joiden lapset ovat jo muuttaneet tai lähteneet opiskelemaan toisaalle. Onnekseni täältä löytyy pari au pairia joiden kanssa pääsee tekemään vapaa-ajalla jotain.

Maa on valloittanut täysin sydämeni ja jaksan jokapäivä ihastella upeita maisemia, jylhiä kallioita ja loputtomia vihreitä peltoja. Suomessa totuttu suhteellisen modernit betonitalot ovat kaukana Irlantilaisesta katukuvasta. Maa on täynnä pieniä ja idyllisiä kyliä joissa on kunnon maalaistunnelmaa, lukuunottamatta useita tunnelmallisia pubeja. 

Olen jopa oppinut ajamaan vasemmalla puolella tietä, mikä alkuun kuullosti hankalimmalta tehtävältä :D Vaihteiden vaihtaminen oli alkuun hankalin osuus, sillä oikeakätisenä tuntui kauhean vaikealta vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä. Alkuun hyppäsin muutaman kerran apukuskin paikalle, kunnes tajusin ettei autoa voi ajaa apukuskin paikalta. 

Työskentelen täällä tällä hetkellä au pairina ja vastuullani ovat kolme lasta, 1,4 ja 7-vuotiaat lapset. Vanhin ja nuorin ovat poikia ja keskimmäinen on tyttö. Päivät kuluvat touhutessa heidän kanssaan erilaisia juttua. Päivän vilinän tekee varmaksi nuorin poika joka vasta opettelee kävelemään mutta kiipeilee sitäkin nopeammin kaikkialle. 

Ensi viikolla olisi reissu Galwayhin johon olen halunnut matkustaa siitä lähtien kun tulin tänne. Tiedossa olisi tyttöreissu johon on ilmoittanut pari suomalaista itseni lisäksi, pari saksalaista ja pari itävaltalaista tyttöä sekä yksi kanadalainen tyttö. 

Corofinin pääkatu