Kuka, Mitä, Häh ? Taustaa

Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista ja nyt vihdoinkin tuntuu, että alkaa olla oikea aika sille. Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoittamista ja nimeomaan omien tarinoiden keksimistä.

Oma elämäni on ollut 19-vuotiaasta lähtien aikamoista seikkailua ja maailman matkaamista. Matkakuume, kun kerran iskee ei siitä tunnu eroon pääsevän. Vietin 1,5v aikoinani jenkeissä au pairina jonka jälkeen työskentelin välimeren rannalla Turkissa matkaoppaana. Kokeilin välissä asua pieniä hetkiä Suomessa, mutta kaipuu ulkomaille iski aina pienen hetken kuluttua. 

Viimeisin valloitukseni on Irlanti. Muutin tänne noin nelisen kuukautta sitten. Asun kylässä jonka asukasmäärä on noin 700. Eli totaalinen muutos Vantaan lähiöelämään. Täällä jokainen tuntuu tuntevan toisensa ja kaikkia tervehditään vaikkei tunnettaisikaan. Takapihalta löydät lehmiä ja lampaita. Kampaajalla voit käydä ilman rahaa ja voit käydä maksamassa myöhemmin, sillä kaikki tietävät missä asut. Kylässä suurin asukaskunta on joko nuoret lapsiperheet tai vanhemmat ihmiset joiden lapset ovat jo muuttaneet tai lähteneet opiskelemaan toisaalle. Onnekseni täältä löytyy pari au pairia joiden kanssa pääsee tekemään vapaa-ajalla jotain.

Maa on valloittanut täysin sydämeni ja jaksan jokapäivä ihastella upeita maisemia, jylhiä kallioita ja loputtomia vihreitä peltoja. Suomessa totuttu suhteellisen modernit betonitalot ovat kaukana Irlantilaisesta katukuvasta. Maa on täynnä pieniä ja idyllisiä kyliä joissa on kunnon maalaistunnelmaa, lukuunottamatta useita tunnelmallisia pubeja. 

Olen jopa oppinut ajamaan vasemmalla puolella tietä, mikä alkuun kuullosti hankalimmalta tehtävältä :D Vaihteiden vaihtaminen oli alkuun hankalin osuus, sillä oikeakätisenä tuntui kauhean vaikealta vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä. Alkuun hyppäsin muutaman kerran apukuskin paikalle, kunnes tajusin ettei autoa voi ajaa apukuskin paikalta. 

Työskentelen täällä tällä hetkellä au pairina ja vastuullani ovat kolme lasta, 1,4 ja 7-vuotiaat lapset. Vanhin ja nuorin ovat poikia ja keskimmäinen on tyttö. Päivät kuluvat touhutessa heidän kanssaan erilaisia juttua. Päivän vilinän tekee varmaksi nuorin poika joka vasta opettelee kävelemään mutta kiipeilee sitäkin nopeammin kaikkialle. 

Ensi viikolla olisi reissu Galwayhin johon olen halunnut matkustaa siitä lähtien kun tulin tänne. Tiedossa olisi tyttöreissu johon on ilmoittanut pari suomalaista itseni lisäksi, pari saksalaista ja pari itävaltalaista tyttöä sekä yksi kanadalainen tyttö. 

Corofinin pääkatu