keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Sitä sun tätä ja viime päivien tapahtumia

Siitä on taas hetki kun olen viimeksi jotain kirjoittanut. Kuten jo moni sen tietääkin ovat Irlantilaiset pääsääntöisesti katollisia. Vanhin poika täytää pian kahdeksan joka tarkoittaa sitä, että tänä vuonna hän pääsee ehtoolliselle ensimmäisen kerran joka tapahtuu toukokuussa. Hiukan erilainen kun meillä Suomessa 15-vuotiaana. Eilen pääsin todistamaan pojan ensimmäistä synnipäästöä. "Vara-isäni" kertoi hänen nuoruudessaan heidän täytyi tunnustaa ensimmäiset synnit kopissa, mutta eilen pojan ensimmäisessä synninpäästössä he jonottivat vuorotellen papin puheille kirkon etuosassa. Perinteisestihän synninpäästä tapahtuu verhojen takana omassa rauhassa. Tilanne oli sinänsä mielenkiintoinen, että koko Charlien toisen luokan oppilaat osallistuivat tilaisuuteen heidän oman opettajan johdolla. Konfirmaation Charlie tulee saamaan vasta 12-vuotiaana. Ensimmäinen ehtoollinen on erittäin juhlallinen tilaisuus ja tytöt ja pojat pistävät päälleen parhaimmat valkoiset vaatteet. Oma isäntäperheeni ei ole erityisen uskonnollinen mutta elämän virstaanpylväät kuuluvat heidänkin elämään. 

Corofin täyttyi musisoijista viime viikon ja hulinaa riitti todella paljon. Itse kävin tyttöjen kanssa perjantaina hiukan ulkona katsastamassa meininkiä. Jokainen pubi oli täynnä ja juttuseuraa ei ollut vaikea löytää. Pääsääntöisesti Corofinin pubien asiakaskunta on keski-ikäiset ja vanhemmat miehet, joskus heidän vaimot mukanaan. Tällä kertaa oli ihan kiva huomata, että Corofinissa asuu oikeasti nuoriakin, eikä vain teinejä sekä vanhuksia. Tyttöjen kanssa luultiin meidän olevan ainut 20+ nuoriso täällä. Ai niin ja saatiin mitä parhain idea perjantai yönä aamu kolmelta, käytiin tutkimassa autiotaloja Corofinissa. Se oli pelottavaa. Jouduin karhunvatukkapensaiden hyökkäämäksi ja jaloissa kunnon naarmut. 

Lauantai-illalla sainkin sitten FaceTime puhelun sukujuhlista jotka järjestettiin isovanhempieni kunniaksi. Hassua ja hiukan surullista nähdä kaikki pitävän hauskaa sukujuhlissa ilman minua. No heinäkuussa sitten Suomi kutsuu pariksi viikkoa.  Isovanhempani ovat olleet naimissa kunnioitettavan 60 -vuotta ja isoäitini täyttää pian 80-vuotta. Kiitos serkulleni Heidille mahtavasta videosta. https://www.youtube.com/watch?v=MHAJ6bTG4IA&feature=youtu.be 

Kiertelin sunnuntain myös pitkin Limerickin katuja englantilaisen kaverini kanssa. Limerick on maineeltaan hiukan pahamainen kaupunki. Paljon varkauksia ja eritoten autovarkauksia mutta ainut kunnon ostoskaupunkin tässä lähellä. Ajomatkaa vain 45minuuttia. 




Enää kaksi työpäivää ja noin 1,5 viikon loma odottaa :) Ihana päästä vähän tuulettumaan ja saamaan muuta ajateltavaa sekä näyttää vanhemmille Irlannin mahtavat maisemat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti