Täällä sitä nyt ollaan

HUH sanon minä. Maltalle ollaan saavuttu viime yönä, tosin ei ihan ilman mutkia. Lento Shannonista Lontoon kautta Maltalle piti lähteä eilen illalla 17.30. Koneeseen oli tullut jokin tekninen vika Lontoon päässä eikä kone saapunut Shannoniin kun vasta 17.30. Matkaan päästiin vasta 18.30 eli tunti aikataulusta jäljessä, eihän siinä muuten mitään MUTTA jatkolento lähti toisesta terminaalista 20.30 ja lentoaika Lontooseen Shannonista oli 1h20min. Tuurilla kone kuitenkin laskeutui Lontooseen 19.33 josta sitten köröteltiin terminaaliin. Onneksi tuli istuttua ensimmäisillä riveillä sillä koneesta pihalle päästiin 19.42 ja eikun juoksuksi 12kg vetolaukun ja käsilaukun kanssa. Sain vaihdettua terminaali 2:sta terminaali 4:seen 20min sisältäen 11min bussiajon. Vielä 10min takkuilua uuden boardin passin kanssa ja joutuivat sitten soitamaan jo portille kellon ollessa 20.08, että täältä olisi tulossa vielä yksi matkustaja. Taas pika sprinttaus portille ja omalla penkillä olin 20.20 :D Täytyy sanoa, että melkein meinasi itku tulla huojennuksesta sillä seuraava lento olisi ollut vasta tänään aamupäivällä. Viinilasi oli kyllä ansaittu koneessa :D Ai niin ja matkaukkuhan ei ehtinyt mukaan, joten sitä tässä odotellaa saapuvaksi.

Ensi vaikutelma Maltasta on positiivinen. Ihmiset vaikuttavat todella ystävällisiltä ja välimeren ilmasto kyllä takaa auringon paahteen. Kävin testaamassa hotellin altaat, mutta oma kärsivällisyys ei vaan riitä rannalla makaamiseen koko päivän ajan joten otin 1h bussimatkan Vallettaan. Hassua sinänsä, että hotelli on vain 5km päässä Valletasta mutta bussin kiertäessä. Hinta ei ole päätä huimaava kun 1,50e saat päivän bussilipun jolla voi matkustaa Maltan ja Gozon välillä. Valletan kaupunki on kyllä todella kaunis ja historia näkyy kyllä siinä todella hyvin. Melkein voisi sanoa, että fiilis on semmoinen, että hyppäsi ajassa 1000 vuotta taaksepäin. 

Huomenna olisikin sitten tarkoitus aloittaa uusi työ. Katsotaan, miten nettikasino maailma sopii mulle. Tälläistä tällä kertaa :)

Ai niin ja eihän sitä voi olla sanomatta kuinka haikeaa oli jättää aivan älyttömän ihan perhe Irlantiin. Viimeiset 8kk Corofinissa olivat ihan mahtavat ja sai oppia paljon. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin ja sain mahtavat Suomitoverit kanssa, kiitos Anita ja Nuppu :) Eilen kyllä tuli itkettyä niin paljon ja olo on edelleen todella epätodellinen.