torstai 13. elokuuta 2015

13.8

Jos mennään ajassa taaksepäin 8v ja päivään maanantain 13.8 aikalailla 5.30 aamulla ensimmäistä kertaa eläessäni olen Helsinki-Vantaan kentällä, kenttä jonka on aikaisemmin nähnyt vain telkkarissa. Minä joka en koskaan ollut matkustanut laivalla Viroa tai Ruotsin satamaa pidemmällä olin suuntaamassa aivan uuteen maahan, joka oli tuttu leffoista. Se epätodellinen tunne mikä iski kun istuin taksissa Newarkin lentokentältä kohti hotellia ja katseli jenkkien tietä ja maisemia. Odottaen innolla neljän päivän orientaatoita ja koulusta millaista on olla Au pair Jenkeissä. Mihin tuo maailma on mut sen jälkeen vienytkin, täytyy sanoa että en olisi kyllä sitä koskaan uskonut. Väliin on mahtunut niin iloja kun suruja, elämän uudelleen aloittamasta useasti kyllä. Mahtavia ihmisiä, hyvästejä ja iloisia jälleennäkemisiä. Vaikeinta, on ehkä ollut se kun olet päässyt vihdoin tutuiksi kyseisen maan kulttuuriin ja alkanut saada omaa ystäväpiiriä kuntoon, lähdet taas uuteen paikkaan. Joskus syynä on ollut vain maan viisumeista johtuvat syyt, joskus yksinkertaisesti työtarjous josta ei voi kieltäytyä. Tänään vuosipäivän kunniaksi odotan Maltan toimistossa josta saisin itselleni paikallisen henkilökortin. Tarkoittaen sitä että viimeinen etappi rekisteröityä virallisesti Maltalla asuvaksi on edessä. 

Välillä sitä tulee mietittyä mitä jos, mitä jos en olisi koskaan lukenut cosmosta muiden kokemuksia ulkomailla työskentelystä ja olisinkin jäänyt Suomeen. Mihin oma elämä olis sitten mennyt? Toisaalta pieni osa itsestä on aina tiennyt, että osa minusta ei kuulu Suomeen vaan oman elämäni tarkoitus on jossain muualla. Viimeisen 8v aikana olen yrittänyt etsiä sitä paikkaa jota voi kutsua kodiksi. Kuka tietää onko Malta vihdoin se paikka. Kahdeksaan vuoteen mahtuu myös kokeilua elämän aloittamisesta Suomessa, mutta sen virheen tajuaa aina parin kuukauden jälkeen, ettei tämä ollut mun juttu.

Ainakin voin sanoa, että tässä vaiheessa on oma maailmankuva avautunut, asut maassa jossa asiat eivät vain toimi kuten olet tottunut, elämä ei ole ehkä modernia ja hienoa kun vaikka Suomessa. Jokaiseen tilanteeseen sopeutuu jos vain haluaa ja se tekee ja opettaa meitä olemaan sellaisia kuin itse haluamme. 

Tällaista tänään :)